Revontulia näkee Suomessa parhaiten Lapissa elokuun lopulta huhtikuun alkuun pimeinä ja kirkkaina öinä, yleensä noin kello 21:n ja 2:n välillä. Ilmatieteen laitoksen mukaan Kilpisjärvellä ja Utsjoella revontulia näkyy keskimäärin kolmena kirkkaana yönä neljästä, Sodankylän korkeudella noin joka toisena ja Oulun ja Kuusamon korkeudella noin joka neljäntenä. Etelä-Suomessa niitä esiintyy pimeään vuodenaikaan keskimäärin noin kerran kuukaudessa, mutta kaupunkien valot peittävät ne usein.
Lapin revontulikohteista on omat oppaat: Rovaniemi, Levi, Saariselkä ja Inari.
Mitä revontulet ovat?
Revontulet syntyvät, kun Auringosta virtaavan aurinkotuulen hiukkaset ja niiden energia ohjautuvat Maan magneettikentän mukana napa-alueiden ylle ja törmäävät yläilmakehän happi- ja typpiatomeihin. Törmäyksissä atomit virittyvät ja säteilevät valoa. Revontulet loistavat tavallisesti noin sadan kilometrin korkeudella ja sitä ylempänä, ja tyypillisin väri on vihreä. Ylempänä voi näkyä punaista ja alareunassa violettia. Revontulet esiintyvät renkaana magneettisten napojen ympärillä, ja Pohjois-Suomi on tämän revontulivyöhykkeen eteläreunalla.
Revontulien perusmuoto on pohjoistaivaalla näkyvä vihreä kaari, jota on kutsuttu myös Pohjan Portiksi. Aktiivisina öinä kaari halkeaa liikkuviksi verhoiksi, säteiksi ja pyörteiksi, jotka voivat täyttää koko taivaan. Aamuyöstä aktiiviset revontulet usein välkkyvät ennen kuin hiipuvat. Nimi revontulet tulee vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan tulikettu juoksi tuntureilla ja häntä lennätti kipinöitä taivaalle. Pohjoissaameksi revontulet ovat guovssahasat, ja saamelaisessa perinteessä niitä on pidetty kunnioitettavina, ei pilkattavina.
Missä revontulia näkee Suomessa?
Mitä pohjoisempana olet, sitä useammin revontulia näkyy. Alla olevat luvut kertovat, kuinka usein revontulia esiintyy pimeinä ja pilvettöminä öinä Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan. Pilvisyys vähentää todellisia havaintomahdollisuuksia selvästi.
| Alue | Kuinka usein | Esimerkkikohteita |
|---|---|---|
| Käsivarsi ja Utsjoki | noin kolmena yönä neljästä | Kilpisjärvi, Utsjoki, Nuorgam |
| Inari ja Saariselkä | useammin kuin joka toisena yönä | Inari, Ivalo, Saariselkä |
| Keski-Lappi | noin joka toisena yönä | Sodankylä, Pyhä-Luosto, Levi, Ylläs |
| Etelä-Lappi | Sodankylän ja Oulun väliltä | Rovaniemi, Kemijärvi |
| Oulun ja Kuusamon korkeus | noin joka neljäntenä yönä | Oulu, Kuusamo, Ruka |
| Etelä-Suomi | keskimäärin noin kerran kuukaudessa | valosaasteeton maaseutu, järvenselät |
Suurin osa matkailijoista suuntaa revontulimatkalle Lapin matkailukeskuksiin, joissa on majoitusta, revontuliretkiä ja lasikattoisia mökkejä. Kilpisjärvi ja Utsjoki ovat tilastollisesti varmimpia, mutta Levi, Ylläs, Saariselkä, Inari, Pyhä-Luosto ja Rovaniemi ovat helpompia saavuttaa lentäen. Tunturialueilla sää voi vaihdella nopeasti, joten muutaman päivän matka antaa paremmat mahdollisuudet kuin yksi yö.
Milloin revontulia näkee?
Revontulia esiintyy ympäri vuoden, mutta niitä voi nähdä vain, kun taivas on riittävän pimeä. Lapissa revontulikausi alkaa elokuun lopulla, kun yöttömän yön valoisat yöt päättyvät, ja jatkuu huhtikuun alkuun. Etelä-Suomessa pimeää aikaa on pidempään, joten revontulia voi nähdä myös alkusyksyllä ja keväällä.
Magneettiset myrskyt ovat keskimäärin yleisempiä syksyllä ja keväällä kuin kesällä ja talvella. Päiväntasausten tienoilla Maan asento aurinkotuuleen nähden on edullisin energian siirtymiselle, mikä tekee syys–lokakuusta ja helmi–maaliskuusta erityisen hyviä aikoja. Syyskuussa yöt ovat Lapissa jo pimeitä mutta vielä leutoja, ja järvien pinnat heijastavat revontulia. Maaliskuussa pakkasöitä on vielä, mutta päivät ovat pitkiä ja sopivat hiihtoon ja laskettelemaan.
Joulu–tammikuu on kaamoksen aikaa, jolloin pimeää on eniten. Silloin revontulia voi nähdä jo iltapäivällä, mutta talven kovat pakkaset ja pilvisyys tekevät katselusta haastavampaa. Revontulien aktiivisuus vaihtelee myös Auringon noin 11 vuoden aktiivisuusjakson mukaan. Revontulia esiintyy runsaimmin muutaman vuoden kuluttua auringonpilkkumaksimista, ja 2020-luvun puolivälin vuodet ovat olleet revontulien kannalta vilkkaita.
Revontulikausi kuukausittain
| Kuukausi | Lapissa | Huomioi |
|---|---|---|
| Elokuun loppu | ensimmäiset pimeät yöt | katseluaika lyhyt, yöt leutoja |
| Syyskuu | hyvä, ruska ja revontulet samaan aikaan | järvet heijastavat, ei pakkasta |
| Lokakuu | hyvä, yöt pitenevät | usein pilvistä ja sateista, lunta vähän |
| Marraskuu | pitkät yöt | pilvinen kuukausi, ensilumi |
| Joulu–tammikuu | pimeintä aikaa, kaamos | kovat pakkaset, revontulia jo iltapäivällä |
| Helmi–maaliskuu | erinomainen | usein selkeää, pitkät päivät hiihtoon |
| Huhtikuun alku | kauden loppu | yöt valoistuvat nopeasti |
Mihin aikaan yöstä?
Revontulia näkee yleisimmin keskiyön tienoilla. Ilmatieteen laitoksen mukaan revontulet ovat Lapissa aktiivisimmillaan noin puoli kahdeltatoista illalla, ja yli puolet revontulista esiintyy kello 21:n ja aamuyön välillä. Kannattaa siis aloittaa katselu jo illalla ja jatkaa ainakin puoleenyöhön. Aktiiviset revontulet voivat syttyä ja sammua nopeasti, joten kärsivällisyys palkitaan.
Ennusteet ja sää
Ilmatieteen laitoksen revontulet ja avaruussää -palvelu näyttää revontulien todennäköisyyden ja magneettisen aktiivisuuden reaaliajassa eri puolilla Suomea. Magnetometrien mittaamat häiriöt kertovat, onko taivaalla parhaillaan revontulia, vaikka niitä ei vielä näkisi. Monet sovellukset ja palvelut ilmoittavat, kun aktiivisuus nousee.
Kansainvälisissä palveluissa magneettista aktiivisuutta kuvataan usein Kp-indeksillä asteikolla 0–9. Lapissa revontulia voi nähdä jo pienellä Kp-arvolla, kun taas Etelä-Suomessa tarvitaan tavallisesti selvästi voimakkaampi magneettinen myrsky. Indeksi on kuitenkin karkea kolmen tunnin arvo, joten Suomen omat magnetometrihavainnot kertovat paikallisesta tilanteesta tarkemmin.
Avaruussääennuste on vain puolet yhtälöstä. Pilvet peittävät revontulet kokonaan, joten pilvisyysennuste on yhtä tärkeä. Tunturialueilla pilvisyys voi vaihdella paikasta toiseen, ja usein kannattaa lähteä autolla pilvien alta selkeämmälle alueelle. Kuunvalo himmentää heikkoja revontulia, mutta voimakkaat revontulet näkyvät täydenkuun aikaankin.
Vinkit revontulien katseluun
- Etsi pimeä paikka. Kaupunkien ja kylien valot peittävät heikot revontulet. Jäätynyt järvi, avoin suo tai tunturin laki ovat parhaita paikkoja.
- Katso pohjoiseen. Etelä-Suomessa revontulet näkyvät pohjoistaivaalla, Lapissa usein suoraan yläpuolella ja jopa etelätaivaalla.
- Anna silmien tottua. Silmät sopeutuvat pimeään kymmenissä minuuteissa. Käytä otsalampun punaista valoa ja vältä puhelimen kirkasta näyttöä.
- Pukeudu lämpimästi. Katselu on paikallaan oloa pakkasessa. Kerrospukeutuminen, lämpimät kengät, lapaset ja termospullo pitävät katselun mukavana.
- Ole kärsivällinen. Revontulet voivat syttyä minuuteissa ja hiipua yhtä nopeasti. Katso taivaalle välillä myös sisältä lähdön jälkeen.
- Liiku turvallisesti. Älä pysähdy autolla tien varteen pimeässä kaarteessa, älä mene heikoille jäille ja kerro jollekin, minne olet menossa.
Revontulien kuvaaminen
Revontulet näkyvät kamerassa usein värikkäämpinä kuin silmällä, koska kamera kerää valoa pidempään. Ilmatieteen laitoksen vinkit sopivat hyvin aloittelevalle kuvaajalle: käytä kameraa, jonka asetukset voi säätää käsin, ja laajakulmaobjektiivia. Tarkenna käsin äärettömään, valitse pienin aukkoarvo ja nosta herkkyys korkeaksi, esimerkiksi ISO 1600–3200. Aseta valkotasapaino päivänvaloon, kiinnitä kamera jalustalle ja laukaise ajastimella tai kaukolaukaisimella, jotta kuva ei tärähdä. Aloita noin neljän sekunnin valotusajalla ja säädä sitä revontulien kirkkauden ja liikkeen mukaan.
Uusimmissa puhelimissa on yötila, joka kuvaa revontulia yllättävän hyvin, kun puhelin on tuettu paikalleen. Pakkasessa akut tyhjenevät nopeasti, joten pidä varaakku lämpimässä taskussa. Kun tuot kameran sisälle, anna sen lämmetä laukussa, jotta linssiin ja kennoon ei tiivisty kosteutta. Kuvaan saa syvyyttä, kun etualalla on puita, tunturi, kota tai ihminen.
Revontulimatka Lappiin
Revontulimatkan voi suunnitella monella tavalla. Helpoin on majoittua Lapin matkailukeskukseen ja lähteä joka ilta katsomaan taivasta, tai osallistua järjestetylle revontuliretkelle, jolla opas vie ryhmän pimeään paikkaan ja tarvittaessa ajaa pilvien alta selkeämmälle alueelle. Retkiä tehdään myös moottorikelkalla, poro- tai koiravaljakolla ja lumikengillä, ja monet majoittajat herättävät asiakkaansa, kun revontulia ilmestyy.
Lasikattoiset iglut ja revontulimökit ovat suosittuja, koska taivasta voi katsella sängystä. Ne ovat kysyttyjä joulun ja hiihtolomien aikaan, joten ne kannattaa varata ajoissa. Muista, että lasikaton läpi heikot revontulet näkyvät huonommin kuin ulkona, joten ulos kannattaa lähteä, kun taivas syttyy.
Jos haluat yhdistää revontulet laskettelulomaan, vertaa kohteita jutuissa Levi vai Ylläs ja Levi vai Ruka. Rauhallisempia vaihtoehtoja ovat Pyhä-Luosto ja Saariselkä, ja Käsivarren tuntureista kerrotaan jutussa Saana-tunturin lumoa. Revontulia näkyy hyvin myös Pohjois-Norjassa ja Islannissa, joista on omat oppaat: Norja ja Islanti.
Revontulien äänet ja tarinat
Revontulien äänistä on kerrottu kauan. Jotkut kertovat kuulleensa voimakkaiden revontulien aikaan rätinää tai suhinaa, mutta tieteelliset mittaukset eivät ole vahvistaneet ääniä, ja useimmat katsojat eivät kuule mitään. Ilmatieteen laitoksen mukaan mahdollisia selityksiä ovat maanpinnan lähellä syntyvät purkaukset tai se, että aivot täydentävät hiljaiseen näkyyn ääniä.
Tieteellinen nimi Aurora Borealis tarkoittaa pohjoista aamuruskoa, ja sitä on käytetty 1600-luvun alusta. Suomalaisessa kansanperinteessä revontulet olivat tuliketun hännän kipinöitä, ja saamelaisessa perinteessä revontulille ei viheltänyt eikä niitä pilkattu. Tarinoista kerrotaan monilla revontuliretkillä ja museoissa, kuten Inarin Siidassa ja Rovaniemen Arktikumissa.
Revontuliretken valinta
Järjestetyn revontuliretken etu on paikallistuntemus: opas tietää pimeät paikat, seuraa pilvisyyttä ja ajaa tarvittaessa selkeämmälle alueelle. Valitse retki, jolla ryhmä on pieni, lämpimät haalarit ja kengät kuuluvat hintaan ja peruutusehdot ovat selvät. Osa yrityksistä tarjoaa uuden retken edullisemmin, jos revontulia ei näkynyt. Kysy myös, kuvaako opas ryhmää, sillä se on helppoa jalustalla ja oikeilla asetuksilla. Tuulettomana pakkasyönä nuotio tai lämmitetty kota tekee odottelusta mukavaa.
Revontulet Etelä-Suomessa
Etelä-Suomessa revontulia esiintyy keskimäärin noin kerran kuukaudessa pimeään vuodenaikaan, mutta harva näkee niitä, koska kaupunkien valot ja pilvet peittävät ne. Voimakkaiden magneettisten myrskyjen aikaan revontulet voivat kuitenkin näkyä koko maassa, kuten keväällä ja syksyllä 2024, jolloin niitä ihailtiin Helsingissä asti. Etelässä paras paikka on pimeä maaseutu, järven tai meren ranta, josta näkee esteettä pohjoiseen. Seuraa avaruussään tilannetta ja lähde ulos heti, kun magneettinen aktiivisuus nousee.
Usein kysytyt kysymykset
Missä Suomessa revontulia näkee parhaiten?
Pohjoisimmassa Lapissa. Kilpisjärvellä ja Utsjoella revontulia näkyy keskimäärin kolmena kirkkaana yönä neljästä, Sodankylän korkeudella noin joka toisena ja Oulun ja Kuusamon korkeudella noin joka neljäntenä.
Mihin aikaan vuodesta revontulia näkee?
Lapissa elokuun lopulta huhtikuun alkuun, kun yöt ovat pimeitä. Syys–lokakuu ja helmi–maaliskuu ovat erityisen hyviä, koska magneettiset myrskyt ovat päiväntasausten tienoilla keskimäärin yleisempiä.
Mihin aikaan yöstä revontulet näkyvät?
Yleisimmin noin kello 21:n ja 2:n välillä. Lapissa revontulet ovat keskimäärin aktiivisimmillaan noin puoli kahdeltatoista illalla.
Voiko revontulia ennustaa?
Lyhyellä aikavälillä voi. Ilmatieteen laitoksen avaruussääpalvelu kertoo revontulien todennäköisyyden ja magneettisen aktiivisuuden reaaliajassa. Lisäksi tarvitaan selkeä taivas, joten seuraa myös pilvisyysennustetta.
Näkyykö revontulia Helsingissä?
Joskus. Etelä-Suomessa revontulia esiintyy pimeään vuodenaikaan keskimäärin noin kerran kuukaudessa, mutta kaupungin valot peittävät ne usein. Voimakkaiden myrskyjen aikaan ne näkyvät koko maassa.
Miten revontulia kuvataan?
Käytä jalustaa, laajakulmaobjektiivia ja käsisäätöjä. Tarkenna äärettömään, valitse pienin aukkoarvo, korkea ISO-herkkyys ja päivänvalon valkotasapaino, ja aloita noin neljän sekunnin valotuksella.
