Syöte matkaopas: rinteet, kansallispuisto ja tykkylumi

Syöte on Pudasjärven itäosassa, Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva vaara- ja tunturialue, joka tunnetaan Suomen eteläisimpänä tunturina, kahtena hiihtokeskuksena ja Syötteen kansallispuiston vanhoina kuusimetsinä. Talvella Iso-Syötteellä ja Pikku-Syötteellä lasketellaan ja vaarojen kuuset peittyvät paksuun tykkylumeen, kesällä alueella vaelletaan, pyöräillään ja marjastetaan. Oulusta Syötteelle on noin kahden tunnin ajomatka.

Syöte on yksi kotimaan lumivarmimmista hiihtokohteista, ja sitä verrataan muihin keskuksiin oppaassamme Suomen laskettelukeskukset. Kansallispuistoista kokonaisuutena kerromme Suomen kansallispuistot -oppaassa.

Syöte lyhyesti

Syötteen alue koostuu kahdesta tunturista, Iso-Syötteestä (noin 432 metriä merenpinnan yläpuolella) ja Pikku-Syötteestä, sekä niitä ympäröivistä vaaroista, soista ja jokilaaksoista. Alue on Lapin tunturien ja Pohjois-Pohjanmaan metsämaiden rajalla, ja siksi maisema on sekoitus tunturien avaruutta ja havumetsien syvyyttä. Iso-Syötteen huipulla on hotelli, josta avautuu laaja näkymä vaaroille.

Syöte on rauhallisempi kuin suuret Lapin keskukset. Rinteiden juurella ei ole kaupungin kokoista kylää, vaan majoitus on hajautunut hotelleihin, mökkikyliin ja huvila-alueisiin metsän keskelle. Moni pohjoissuomalainen tuntee Syötteen lähitunturina, jonne voi lähteä viikonlopuksi ilman pitkää matkaa.

Laskettelu Iso-Syötteellä ja Pikku-Syötteellä

Iso-Syöte on alueen suurempi hiihtokeskus. Siellä on lähes parikymmentä rinnettä, lumipuistoja ja lasten oma rinnealue, ja rinteet laskeutuvat tunturin eri puolille. Helpot ja keskivaikeat rinteet sopivat hyvin perheille ja aloittelijoille, mutta tunturin jyrkemmiltä rinteiltä löytyy haastetta myös kokeneemmille. Iso-Syötteen huippuhotellin vierestä lähtevät rinteet tarjoavat hienot näkymät vaaramaisemaan.

Pikku-Syöte on muutaman kilometrin päässä, ja sen rinteet ovat lyhyempiä ja tunnelmaltaan perhekeskeisiä. Pikku-Syötteellä on omat hissit ja hotelli, ja keskusten välillä kulkee hiihtäjiä myös laduilla. Laskettelukausi alkaa yleensä alkutalvesta ja jatkuu pitkälle kevääseen; Pikku-Syötteellä rinteet avataan tyypillisesti myöhemmin kuin Iso-Syötteellä. Tarkista rinteiden aukiolot ja hissilippujen hinnat keskusten omilta sivuilta.

Murtomaahiihto ja tykkylumi

Syöte on erinomainen murtomaahiihtokohde. Kansallispuiston ja hiihtokeskusten alueella on yli sata kilometriä latuja, jotka kulkevat vaarojen rinteillä, soiden reunoilla ja vanhoissa kuusikoissa. Ladut ovat helpoista vaativiin, ja niillä on päivätupia ja laavuja taukoja varten. Annintuvan päivätupa on suosittu tauko- ja kahvipaikka.

Syötteen tunnetuin talvinähtävyys on tykkylumi. Kun kostea ilma ja pakkanen kohtaavat vaarojen laella, lunta ja huurretta kertyy kuusten oksille niin paljon, että puut muuttuvat valkoisiksi patsaiksi. Tykkylumi on komeimmillaan yleensä tammi–maaliskuussa, ja sitä näkee parhaiten Iso-Syötteen ja ympäröivien vaarojen laella. Kevättalvella maalis–huhtikuussa aurinko paistaa pitkään ja hanki kantaa usein aamuisin, mikä tekee hiihtoretkistä erityisen nautinnollisia.

Syötteen kansallispuisto

Syötteen kansallispuisto perustettiin vuonna 2000, ja se on pinta-alaltaan noin 300 neliökilometriä. Puisto ulottuu Pudasjärven, Taivalkosken ja Posion alueille, ja sen erityispiirteitä ovat luonnontilaiset vanhat kuusimetsät, naavaiset vaarat, laajat suot ja kirkkaat purot. Merkittyjä retkeilyreittejä on yli sata kilometriä, ja niiden lisäksi alueen läpi kulkee UKK-reitti.

Syötteen vanhat metsät ovat monen harvinaisen lajin elinympäristöä. Kuusten oksilta roikkuva naava kertoo puhtaasta ilmasta, ja lahopuussa elää kääpiä ja hyönteisiä, joita talousmetsistä ei enää löydy. Metsissä tavataan metsoja, teeriä ja kuukkeleita, ja kuukkeli on tuttu seuralainen tulipaikoilla, joilla se odottaa eväiden muruja. Alueella on myös pitkä asutushistoria: vaarojen rinteillä on ollut torppia ja niittyjä, ja niiden jäänteitä voi nähdä esimerkiksi Torpparintaipaleen varrella.

Lyhyistä reiteistä Naavaparran polku vie Annintuvalle naavaisen kuusikon läpi, ja Huippupolku nousee Iso-Syötteen laelle näkötorniin. Päivän mittaiselle retkelle sopii Syötteen kierros, ja kokeneet vaeltajat voivat kulkea Torpparintaipaleen monipäiväisenä vaelluksena. Talvella lumikenkäilijöille on merkitty omia reittejä, kuten Vattukurun lumikenkäreitti ja Teerivaaran kierros. Syvän lumen vuoksi lumikengät tai sukset ovat talvella välttämättömät metsässä liikuttaessa.

Metsähallituksen Syötteen luontokeskus on suljettu, joten retkeilyneuvontaa ei enää saa sieltä. Reittien lähtöpisteet ja opasteet ovat edelleen maastossa, ja ajantasaiset reitti- ja palvelutiedot löytyvät luontoon.fi-palvelusta.

Tulenteko ja yöpyminen luonnossa

Kansallispuistossa tulta saa tehdä vain merkityillä tulipaikoilla, laavuilla ja kodissa, ja metsäpalovaroituksen aikana avotuli on kielletty. Telttailu on sallittua tulipaikkojen ja taukopaikkojen läheisyydessä. Puistossa on päivätupia, laavuja ja muutamia yöpymiseen tarkoitettuja tupia. Koirat on pidettävä kytkettyinä, ja alueella liikkuu poroja, sillä Syöte sijaitsee poronhoitoalueella. Roskat viedään mukana pois.

Syöte kesällä ja syksyllä

Kesällä Syöte on vaeltajien, maastopyöräilijöiden ja perheiden kohde. Iso-Syötteellä on kesäisin hissipyöräilyä ja frisbeegolfia, ja kansallispuiston poluilla voi kulkea päiväretkistä useamman päivän vaelluksiin. Kesäkuussa ja heinäkuun alussa yöt ovat lähes valoisia, ja heinä–elokuussa vaaroilla kypsyvät mustikat, puolukat ja suoalueilla hillat. Hyttysiä on eniten heinäkuussa.

Syyskuun ruska on Syötteen kauneinta aikaa. Vaarojen koivikot ja haavikot värittyvät keltaisiksi ja punaisiksi, ja ilma on kirkas. Ruska on Syötteellä yleensä hieman myöhemmin kuin Pohjois-Lapissa, joten se sopii hyvin niille, jotka eivät ehdi Lapin ruskaan syyskuun alussa. Lisää ruskavinkkejä löydät oppaasta ruska Lapissa.

Syöte talvella

Talvi on Syötteen pääsesonki. Lunta tulee yleensä jo marras–joulukuussa, ja keskukset kuuluvat Suomen lumivarmimpiin. Joulun ja uudenvuoden ympärillä päivät ovat lyhyitä, mutta kaamoksen sininen valo ja tykkylumiset kuuset luovat erityisen tunnelman. Helmi–maaliskuussa hiihtolomaviikoilla rinteillä on eniten väkeä, ja majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin.

Laskettelun ja hiihdon lisäksi talvella voi kokeilla lumikenkäilyä, moottorikelkkasafareita, poro- ja huskyajeluja sekä talvikalastusta. Revontulia näkee Syötteellä selkeinä pimeinä öinä varsinkin syys- ja kevättalvella, tosin harvemmin kuin Pohjois-Lapissa. Revontulien seuraamisesta kerromme oppaassa revontulet Suomessa.

Miten Syötteelle pääsee

Autolla

Oulusta Syötteelle on noin 150 kilometriä ja ajoaikaa noin kaksi tuntia Pudasjärven kautta. Pudasjärven keskustasta matkaa on noin 50–60 kilometriä. Kuusamosta ja Taivalkoskelta pääsee Syötteelle idän suunnasta, ja Rovaniemeltä ajomatka on noin kolme tuntia. Helsingistä ajaa noin 750 kilometriä, joten pääkaupunkiseudulta tullaan useimmiten junalla tai lentäen.

Junalla ja bussilla

Lähin rautatieasema on Oulussa, jonne pääsee Helsingistä päiväjunilla ja yöjunalla. Oulusta jatketaan bussilla Pudasjärven kautta tai vuokra-autolla. Talvisesonkina on liikennöinyt myös hiihtäjille suunnattuja bussiyhteyksiä, mutta vuorot vaihtelevat kausittain. Tarkista ajankohtaiset yhteydet ennen matkaa.

Lentäen

Lähin lentoasema on Oulussa, josta Syötteelle on noin kahden tunnin ajomatka. Kuusamon lentoasema on toinen vaihtoehto etenkin talvikaudella, kun Kuusamoon on enemmän lentoja. Lentokentältä kannattaa jatkaa vuokra-autolla, koska julkiset yhteydet Syötteelle ovat harvat.

Majoitus Syötteellä

Syötteellä on kaksi hotellia tunturien laella ja juurella sekä runsaasti vuokramökkejä ja huvila-alueita. Iso-Syötteen huippuhotelli on alueen tunnetuin majoituspaikka, ja sen huoneista näkyy vaaramaisema. Mökkimajoitus on suosittua etenkin perheillä ja ryhmillä, sillä useimmissa mökeissä on sauna ja keittiö. Ruokakauppoja ja ravintoloita on vähemmän kuin Lapin suurissa keskuksissa, joten ruokaostokset kannattaa tehdä etukäteen Pudasjärvellä tai Oulussa.

Syöte lapsiperheille

Syöte on lapsiperheiden suosima kohde, koska välimatkat ovat lyhyitä ja rinteet sopivat hyvin aloittelijoille. Iso-Syötteellä on lasten oma rinnealue ja hiihtokoulu, ja Pikku-Syötteen loivat rinteet ovat hyviä ensimmäisiin laskupäiviin. Ladut kulkevat monin paikoin mökkialueiden vierestä, joten pienetkin hiihtäjät pääsevät suoraan ovelta ladulle. Kesällä lyhyet luontopolut, kuten Korpikolvan polku ja Naavaparran polku, ovat sopivan mittaisia lasten kanssa, ja Annintuvan tulipaikalla voi paistaa makkaraa.

Perheen kannattaa valita mökki tai huoneisto, jossa on keittiö ja kuivauskaappi, sillä ulkoilupäivien jälkeen varusteet ovat usein märkiä. Hiihtolomaviikoilla rinteillä on paljon perheitä, joten välineiden vuokraus ja hiihtokoulu kannattaa varata etukäteen.

Esimerkkiviikonloppu Syötteellä

Talvella ensimmäinen päivä kuluu rinteissä: aamupäivä Iso-Syötteen pitkillä rinteillä ja iltapäivä Pikku-Syötteellä, jos sen rinteet ovat jo auki. Illalla sauna ja lämmin ateria tekevät pakkaspäivän jälkeen hyvää. Toisena päivänä suuntaa laduille tai lumikenkäreitille ja kierrä tykkylumisten vaarojen kautta Annintuvalle kahville. Jos taivas on selkeä, kurkista illalla ulos revontulien varalta.

Kesällä nouse ensin Huippupolkua Iso-Syötteen näkötorniin katsomaan vaaramaisemaa ja jatka sitten päivän retkelle Syötteen kierrokselle tai lyhyemmälle Pytkyn pyrähdykselle. Toisena päivänä voit kokeilla hissipyöräilyä tai frisbeegolfia, poimia marjoja ja käydä uimassa jossakin alueen lukuisista järvistä.

Käytännön vinkit

• Pakkanen: sydäntalvella pakkanen voi laskea kovaksi. Pukeudu kerroksittain ja suojaa kasvot tuulelta tunturin laella.
• Välineet: laskettelu-, hiihto- ja lumikenkävälineitä vuokrataan hiihtokeskuksissa, joten omia välineitä ei tarvitse kuljettaa pitkää matkaa.
• Ostokset: alueella on vain vähän palveluita. Tee isommat ruokaostokset Pudasjärvellä tai Oulussa.
• Auto: talvella tiet ovat lumisia ja liukkaita. Talvirenkaat, lumiharja ja lämmitystolppaan sopiva johto ovat tarpeen.
• Kartat: Metsähallituksen maksuton Retkikartta-palvelu näyttää kansallispuiston reitit, tuvat ja taukopaikat.

Syöte vai Lapin keskukset?

Syöte sopii matkailijalle, joka arvostaa rauhaa, lumivarmuutta ja helppoja rinteitä ilman suurkeskusten vilinää. Pidempiä rinteitä, suurempia korkeuseroja ja vilkkaampaa iltaelämää kaipaava valitsee usein Rukan tai Lapin suuret tunturikeskukset. Lähellä Itärajaa sijaitseva Salla on Syötteen tavoin rauhallinen tunturikohde, ja Kainuussa Hossan kansallispuisto tarjoaa kesällä kirkasvetisiä järviä ja melontareittejä. Oulusta lähtevä voi yhdistää Syötteen kaupunkilomaan, josta kerromme Oulun matkaoppaassa.

Usein kysyttyä

Lähteet

• Metsähallitus: Syötteen kansallispuiston reitit
• Metsähallitus, luontoon.fi: kansallispuistojen ajantasaiset tiedot
• VR: junayhteydet Ouluun
• Finavia: Oulun ja Kuusamon lentoasemat