Parhaat kiipeilykohteet – kalliot, via ferratat ja vuoret

Parhaat kiipeilykohteet löytyvät Thaimaan kalkkikivikallioilta, Kreikan Kalymnokselta, Ranskan Fontainebleaun lohkareilta, Espanjan rotkoista, Yosemiten graniittiseinämiltä ja Dolomiittien via ferrata -reiteiltä – ja myös Suomesta. Tässä oppaassa esittelemme kalliokiipeilyn ja vuorikiipeilyn tunnetuimmat kohteet, niiden parhaat kaudet ja vaativuuden sekä kerromme, milloin opas on välttämätön ja miksi tavallinen matkavakuutus ei välttämättä riitä. Opas on tarkoitettu sekä kiipeilysalista kalliolle siirtyvälle että kokeneelle kiipeilijälle.

Kiipeilylajit lyhyesti

Sporttikiipeily eli köysikiipeily pultatuilla reiteillä: kalliossa on valmiit kiinteät varmistukset. Suosituin laji kiipeilymatkoilla.
Perinteinen kiipeily (trad): kiipeilijä asettaa varmistukset itse kallion halkeamiin. Vaatii kokemusta ja omat välineet.
Boulderointi: matalia lohkareita ilman köyttä, alastulon turvana patja ja avustaja.
Via ferrata: vuoren seinämään kiinnitetty teräsvaijeri, tikkaat ja askelmat. Sopii myös kiipeilyä aloittavalle, kun varusteet ja ohjaus ovat kunnossa.
Vuorikiipeily: huipulle nousu, johon voi sisältyä vaellusta, jäätikköä, lunta ja kalliota. Korkeus ja sää ovat suurimmat riskit.

Kohteiden vertailu

Kohde	Maa	Laji	Paras kausi	Taso
Railay	Thaimaa	sportti, kalkkikivi	marras–huhti	aloittelija–edistynyt
Kalymnos	Kreikka	sportti, kalkkikivi	kevät, syksy	kaikki tasot
Fontainebleau	Ranska	boulderointi	kevät, syksy	kaikki tasot
El Chorro	Espanja	sportti, kalkkikivi	syksy–kevät	kaikki tasot
Siurana	Espanja	sportti, kalkkikivi	syksy–kevät	keskitaso–huippu
Yosemite	Yhdysvallat	big wall, trad	kevät, syksy	edistynyt
Lofootit	Norja	trad, graniitti	kesä–elokuu	keskitaso–edistynyt
Dolomiitit	Italia	via ferrata, alppi	kesä–syyskuu	kaikki tasot

Kalliokiipeilyn parhaat kohteet

Railay, Thaimaa

Krabin Railayn niemi on Aasian tunnetuin kalliokiipeilykohde: autottoman niemen ympärillä kohoavat kalkkikivikalliot, joiden seinämillä kiivetään aamusta iltaan, ja reitit päättyvät usein näkymiin Andamaninmerelle. Kiipeilykouluja on Railay Eastillä ja Tonsaissa, joten paikka sopii hyvin myös ensimmäiselle kalliokurssille. Paras aika on kuiva kausi marras–huhtikuussa. Merituuli ja kosteus syövyttävät kiinteitä varmistuksia, joten kiipeä vain huollettuja reittejä ja kysy kunnosta paikallisilta. Lisää niemestä, rannoista ja veneyhteyksistä kerrotaan Railayn oppaassa ja Krabin oppaassa.

Kalymnos, Kreikka

Dodekanesian Kalymnos on Euroopan suosituimpia sporttikiipeilysaaria. Kiipeilymatkailu alkoi 1990-luvun lopulla, kun italialainen Andrea di Bari pulttasi ensimmäiset reitit, ja nykyään kalkkikivikallioilla on yli 3 000 reittiä aloittelijan helpoista laattareiteistä luolien jyrkkiin kattoreitteihin. Useimmat kiipeilijät majoittuvat länsirannikon Masourissa, josta näkyy Telendoksen saari. Paras aika on kevät ja syksy, sillä kesähelle tekee kiipeilystä raskasta. Kalymnokselle pääsee lautalla naapurisaarelta Kosilta; Kreikan saarista kerrotaan lisää Kreikan matkaoppaassa.

Kiipeilijä köysireitillä Kalymnoksen kalkkikiviseinämällä — Kalymnoksen kalkkikiviseinämillä on tuhansia pultattuja reittejä. Kuva: alpguide / Wikimedia Commons, CC BY-SA 2.0

Fontainebleau, Ranska

Noin 60 kilometriä Pariisista kaakkoon sijaitseva Fontainebleaun metsä (Forêt de Fontainebleau) on boulderoinnin tunnetuin kohde maailmassa. Metsään on kasautunut tuhansia hiekkakivilohkareita, ja monille alueille on merkitty värikoodatut reitistöt helpoista lasten reiteistä vaikeimpiin. Köyttä ei tarvita, mutta oma alastulopatja on käytännössä välttämätön. Paras aika on kevät ja syksy, kun kitka on hyvä. Älä kiipeile märällä kivellä, sillä hiekkakivi murenee helposti ja otteet voivat katketa. Fontainebleauhun pääsee junalla Pariisista, ja sen voi yhdistää kaupunkilomaan – katso Pariisin opas ja Ranskan matkaopas.

Hiekkakivilohkareita ja mäntymetsää Fontainebleaun boulderointialueella — Fontainebleaun metsässä boulderoidaan hiekkakivilohkareilla. Kuva: Protolanguage17 / Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0

El Chorro, Espanja

Málagan maakunnassa sijaitseva El Chorro on Espanjan suosituimpia kiipeilykohteita. Gaitanesin rotkon (Desfiladero de los Gaitanes) kalkkikiviseinämillä on runsaasti pultattuja reittejä, ja rotkon seinämää kiertää kuuluisa Caminito del Rey -polku, jolle tarvitaan ennakkoon ostettu lippu. Paras kiipeilykausi on syksystä kevääseen, sillä kesällä Andalusian sisämaassa on tukalan kuuma. El Chorron kylään pääsee junalla Málagasta, jonne Helsingistä lennetään suoraan talvikaudella. Lue lisää Andalusian ja Málagan oppaista.

Siurana, Espanja

Katalonian Prioratissa sijaitseva Siurana on pieni kylä jyrkänteen huipulla, ja sen ympärillä olevat kalkkikivikalliot ovat maailman tunnetuimpia vaativan sporttikiipeilyn alueita. Täällä on huippuvaikeita reittejä aina 9b+-tasolle asti, mutta myös runsaasti keskitason reittejä. Kylän alla on Siuranan tekojärvi, ja ympäristön viinikylät tekevät lepopäivistä mieluisia. Kausi on syksystä kevääseen. Siuranaan ajetaan autolla esimerkiksi Barcelonasta tai Reusista – lue lisää Barcelonan oppaasta ja Espanjan matkaoppaasta.

Yosemite, Yhdysvallat

Kalifornian Yosemiten kansallispuisto on big wall -kiipeilyn synnyinseutu. Laakson yllä kohoavat lähes kilometrin korkuinen El Capitan ja Half Dome, joiden graniittiseinämillä kiivetään usean päivän reittejä seinällä nukkuen. Yön yli kestävään seinäkiipeilyyn tarvitaan maksuton, itse rekisteröitävä erämaalupa, ja osa seinämistä suljetaan keväisin muuttohaukkojen pesinnän ajaksi. Parhaat kaudet ovat kevät ja syksy, sillä kesällä laaksossa on kuuma. Yosemite on kokeneen kiipeilijän kohde, mutta puistossa toimii myös kiipeilykoulu. Lue lisää Kalifornian matkaoppaasta.

El Capitanin graniittiseinämä Yosemiten laaksossa — El Capitan on big wall -kiipeilyn tunnetuin seinämä.

Lofootit, Norja

Pohjois-Norjan Lofooteilla kiivetään karkealla graniitilla meren ja vuorten välissä, ja kesällä yötön yö antaa kiipeilyaikaa ympäri vuorokauden. Alue on perinteisen kiipeilyn kohde, jossa varmistukset asetetaan pääosin itse, joten se sopii parhaiten kokeneille tai oppaan kanssa liikkuville. Tunnetuin kiipeilykohde on Svolværin yllä kohoava kaksihuippuinen Svolværgeita, josta kerrotaan jutussa Vuohivuoren valloitus ja vaarallinen hyppy. Kausi on kesä–elokuu, ja sää vaihtelee nopeasti. Lofooteille pääsee autolla tai lentäen Bodøn kautta – lue lisää Norjan matkaoppaasta.

Via ferrata: Dolomiitit

Via ferrata (italiaksi ”rautatie”) on vuoren seinämään kiinnitetty reitti, jossa kiipeilijä on koko ajan kiinni teräsvaijerissa kahdella karabiinilla. Italian Dolomiitit ovat lajin kotiseutua: monet reitit pohjautuvat ensimmäisen maailmansodan aikaisiin vuoristoreitteihin, ja vuoristo kuuluu UNESCOn maailmanperintöön. Reittejä on helpoista, muutaman tunnin näköalareiteistä pitkiin ja jyrkkiin koko päivän reitteihin, ja niiden varrella on vuoristomajoja (rifugio), joissa voi yöpyä. Tunnetuimpia maisemia ovat Tre Cime di Lavaredo ja Cortina d’Ampezzon ympäristön vuoret.

Varusteiksi tarvitaan kypärä, valjaat ja nykyaikainen via ferrata -sarja nykäyksenvaimentimineen; niitä voi vuokrata Dolomiittien kylistä. Kausi on tyypillisesti kesäkuun lopusta syyskuuhun, kun lumet ovat sulaneet ja majat auki. Ukkonen on reittien suurin vaara, sillä vaijeri johtaa salamaa, joten lähde aamulla ja tarkista sääennuste. Ensimmäiselle reitille kannattaa ottaa vuoristo-opas. Lue lisää alueesta Italian matkaoppaasta; via ferratoja on myös Itävallan ja Sveitsin Alpeilla.

Kiipeily Suomessa

Suomen kalliot ovat matalia, mutta kiipeily on monipuolista: graniittiseinämillä on sekä pultattuja että perinteisiä reittejä, ja boulderoitavia lohkareita on lähes kaikkialla. Tunnetuin kohde on Repoveden kansallispuiston Olhavanvuori, jonka jopa noin 50 metrin seinämällä on lähes sata köysireittiä. Muita merkittäviä kiipeilyalueita ovat esimerkiksi Hyvinkään Jaanankallio ja Kustavin seudun kalliot, ja Posion Korouoma on tunnettu talvisista jääputouksistaan, joilla jääkiipeillään. Lisää kansallispuistoista löydät Suomen kansallispuistojen oppaasta.

Jokamiehenoikeus sallii kiipeilyn kallioilla siellä, missä liikkuminen muutenkin on sallittua. Pysyvien pulttien kiinnittäminen, sammalen ja jäkälän poistaminen sekä puiden vahingoittaminen vaativat kuitenkin maanomistajan luvan, ja suojelualueilla voi olla omia rajoituksiaan. Suomen Kiipeilyliitto kokoaa tiedot kiipeilykielloista ja -rajoituksista; yleisin syy kieltoihin on väärä pysäköinti, joten pysäköi vain sallituille paikoille. Kiipeilysalit ja seurat järjestävät kursseja, joilla salikiipeilijä oppii kalliokiipeilyn varmistukset ja ankkurit ennen ensimmäistä kalliokertaa.

Vuorikiipeily: tunnetuimmat huiput

Vuorikiipeilyssä tavoitteena on huippu, ja vaativuus vaihtelee pitkästä vaelluksesta tekniseen jäätikkö- ja kalliokiipeilyyn. Korkeus, sää ja jäätiköt tekevät vuorista vaarallisia myös kokeneelle, joten ensimmäiset huiput kannattaa kiivetä sertifioidun vuoristo-oppaan kanssa.

Vuori	Korkeus	Maa	Luonne	Opas
Kilimanjaro	5 895 m	Tansania	pitkä vaellus, korkeus	pakollinen
Mont Blanc	n. 4 806 m	Ranska, Italia	jäätikkö, korkeus	suositeltava
Matterhorn	4 478 m	Sveitsi, Italia	tekninen kallio	suositeltava
Aconcagua	6 961 m	Argentiina	retkikunta, korkeus	suositeltava
Everest	8 849 m	Nepal, Kiina	retkikunta	käytännössä aina

Kilimanjaro on Afrikan korkein vuori, jolle ei tarvita kiipeilytaitoja: nousu on usean päivän vaellus sademetsästä alppiaavikolle. Vuorelle kiivetään aina rekisteröidyn oppaan kanssa, ja pidempi reitti antaa elimistölle aikaa sopeutua korkeuteen. Reiteistä, luvista ja kantajien reilusta kohtelusta kerrotaan Tansanian matkaoppaassa.

Mont Blanc on Alppien ja Euroopan unionin korkein vuori. Suosituimmalla reitillä ylitetään kivivyöryistä tunnettu rotko ja kuljetaan jäätiköllä, ja yöpymiseen tarvitaan majavaraus. Ilman omaa jäätikkökokemusta Mont Blancille kannattaa lähteä vain vuoristo-oppaan kanssa. Lue lisää oppaasta Kiipeä Euroopan katolle, jossa käsitellään myös Elbrusta ja sen vaihtoehtoja.

Matterhorn kohoaa Zermattin yllä Sveitsin ja Italian rajalla. Se on vuorikiipeilyn tunnuskuva, mutta tekninen ja vaarallinen vuori, jolle kiivetään yleensä oppaan kanssa ja vasta, kun Alppien kokemusta on kertynyt. Zermattista kerrotaan Sveitsin matkaoppaassa.

Aconcagua Argentiinan Andeilla on Amerikan mantereen korkein vuori. Teknisesti tavallinen reitti ei ole vaikea, mutta kova kylmyys, tuuli ja ohut ilma tekevät noususta vaativan usean viikon retkikunnan, jolle tarvitaan puiston kiipeilylupa. Taustaa löydät Argentiinan matkaoppaasta.

Everest on maailman korkein vuori, jolle noustaan kaupallisten retkikuntien mukana pitkän sopeutumisjakson jälkeen. Useimmille realistisempi tavoite on vaellus Everestin perusleiriin – katso Nepalin matkaopas ja paras aika valloittaa Mount Everest.

Turvallisuus

Opettele perusteet kurssilla. Salikiipeilyn taidot eivät suoraan siirry kalliolle: liidikiipeily, ankkurit ja laskeutuminen opetellaan kurssilla tai kokeneen kiipeilijän kanssa.
Tarkista toisesi. Partneritarkistus ennen jokaista reittiä: valjaat, solmu, varmistuslaite ja köyden pituus.
Käytä kypärää. Kalliolta irtoaa kiviä, ja ylempänä kiipeävät voivat pudottaa varusteita.
Arvioi kallio ja varmistukset. Erityisesti merenrantakalliolla kiinteät varmistukset voivat olla syöpyneitä.
Seuraa säätä. Ukkonen, sade ja kova tuuli muuttavat vuoren nopeasti vaaralliseksi.
Sopeudu korkeuteen. Yli 2 500 metrissä nouse hitaasti ja laskeudu, jos vuoristotaudin oireet pahenevat.
Kerro reitistäsi. Jätä reittisuunnitelma majoitukseen tai läheisille, ja tee ulkoministeriön matkustusilmoitus kaukomatkoilla.

Oppaat ja kiipeilykoulut

Alpeilla ja muilla suurilla vuorilla kannattaa käyttää kansainvälisesti sertifioitua vuoristo-opasta (IFMGA/UIAGM), jonka koulutus kattaa kallio-, jää- ja hiihtovuorikiipeilyn. Monissa kiipeilykohteissa, kuten Railaylla ja Kalymnoksella, toimii kiipeilykouluja, joista saa kurssit, ohjatut päivät ja vuokravälineet. Kysy oppaan pätevyys, ryhmäkoko ja vakuutukset etukäteen, ja valitse Kilimanjarolla ja Himalajalla yritys, joka kohtelee kantajia reilusti. Halvin tarjous ei ole vuorilla hyvä valintaperuste.

Matkavakuutus kiipeilymatkalle

Kiipeily ja vuorikiipeily ovat monessa matkavakuutuksessa rajattuja riskilajeja, joten tavallinen vakuutus ei välttämättä korvaa kiipeillessä sattunutta tapaturmaa lainkaan. Tarkista ehdoista, kattaako vakuutus kalliokiipeilyn, via ferratan ja vuorikiipeilyn sekä mihin korkeuteen asti, ja hanki tarvittaessa lisäturva tai lajiin erikoistunut vakuutus. Varmista myös, että vakuutus kattaa etsinnän ja pelastuksen, esimerkiksi helikopterikuljetuksen, joka voi vuoristossa olla erittäin kallis. Kelan eurooppalainen sairaanhoitokortti ei korvaa pelastuskuluja eikä kotiinkuljetusta. Lue lisää matkavakuutusoppaasta.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on paras kiipeilykohde aloittelijalle?

Railay Thaimaassa ja Kalymnos Kreikassa, koska niissä on paljon helppoja pultattuja reittejä, kiipeilykouluja ja vuokravälineitä. Myös Fontainebleaun lohkareilla on värikoodattuja helppoja reitistöjä, ja Dolomiittien helpot via ferratat sopivat ensikertalaiselle oppaan kanssa.

Milloin on paras aika kiipeilymatkalle Etelä-Eurooppaan?

Yleensä keväällä ja syksyllä. Kalymnoksella, El Chorrossa ja Siuranassa kesä on monille liian kuuma, ja talvellakin voi kiivetä aurinkoisilla seinämillä. Dolomiittien via ferratat ja Lofootit ovat puolestaan kesäkohteita.

Tarvitaanko via ferratalle kokemusta?

Helpoille via ferrata -reiteille ei tarvita kiipeilykokemusta, mutta hyvä kunto, korkeanpaikankestävyys ja oikeat varusteet ovat välttämättömiä: kypärä, valjaat ja via ferrata -sarja nykäyksenvaimentimineen. Ensimmäiselle reitille kannattaa ottaa opas, ja ukkosella reiteille ei pidä lähteä.

Tarvitaanko Kilimanjarolle kiipeilytaitoja?

Ei. Kilimanjaron nousu on pitkä vaellus, mutta korkeus tekee siitä vaativan. Vuorelle kiivetään aina rekisteröidyn oppaan kanssa, ja pidempi reitti parantaa mahdollisuuksia päästä huipulle.

Voiko Mont Blancille kiivetä ilman opasta?

Kokeneet alppikiipeilijät kiipeävät ilman opasta, mutta ilman omaa jäätikkö- ja vuorikiipeilykokemusta sinne kannattaa lähteä vain sertifioidun vuoristo-oppaan kanssa. Reitillä on kivivyöryvaara, ja yöpymiseen tarvitaan majavaraus.

Korvaako matkavakuutus kiipeilyonnettomuuden?

Ei välttämättä. Kiipeily ja vuorikiipeily ovat monessa vakuutuksessa rajattuja lajeja, joihin tarvitaan lisäturva. Tarkista ehdot ennen matkaa, myös etsintä- ja pelastuskulujen osalta.

Missä Suomessa voi kiivetä kalliolla?

Tunnetuin kiipeilykallio on Repoveden kansallispuiston Olhavanvuori. Kiipeilykallioita on paljon etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, ja jääkiipeilyä harrastetaan muun muassa Posion Korouomassa. Tarkista kallioiden mahdolliset kiellot ja pysäköintiohjeet ennen retkeä.

Pitääkö omat kiipeilyvälineet ottaa mukaan?

Valjaat, kengät ja kypärä kannattaa ottaa omat, jos ne ovat tutut. Köysiä, sarjoja ja via ferrata -varusteita voi vuokrata suosituista kiipeilykohteista, mutta tarkista lentoyhtiön matkatavararajat, sillä köysi ja välineet painavat.