Mongolia – arojen, jurttien ja kehittyvän kaupunkikulttuurin maa

Mongolia on mielenkiintoisen kaksijakoinen maa. Maa on erityisen tunnettu loputtomista aroistaan, ratsastajamestareistaan, paimentolaisistaan ja Tšingis-kaanista. Kuitenkin maan pääkaupungissa elää jo kolmannes maan väestöstä ja Ulan Bator onkin nopeasti modernisoituva kaupunki.

Mongolia sijaitsee Aasiassa, Venäjän ja Kiinan syleilyssä. Maa on maailman harvimpaan asuttu ja koostuu suurimmaksi osaksi arosta. Etelä-Mongolia kuuluu Gobin autiomaahan, joka on yksi maailman suurimmista autiomaista. Mongolia on maailman toiseksi suurin sisämaavaltio ja kattaa koollaan noin Länsi-Euroopan kokoisen alueen.

Kylmien talvien ja kuumien kesien Mongolia

(Kuva: Ludovic HirlimannCC BY-SA 2.0)

(Kuva: Ludovic HirlimannCC BY-SA 2.0)

Mongoliassa vallitsee mannerilmasto: kesät ovat lämpimiä ja voivat olla polttavankin kuumia, talvet taas ovat hytisyttävän kylmiä. Ulan Bator ei suotta ole maailman kylmin pääkaupunki keskilämpötilansa mukaan. Talvi kestää marraskuusta huhtikuun loppuun. Suosituin aika matkustaa Mongoliaan on kesä-syyskuussa. Mikäli haluaa välttää turistivirrat, kannattaa Mongoliaan suunnata toukokuussa tai lokakuussa.

Mongolian kaanien historia

Mongoliasta ei voi puhua mainitsematta Tšingis-kaania, joka yhdisti lukuisat eri mongoliheimot 1200-luvulla. Tšingis-kaani on kuuluisa siitä, että hän alottii valtavan imperiumin rakentamisen ratsumiestensä ja vakoilutyönsä voimin. Tšingis-kaani joukkoineen teki myös hirmutekoja vastustajilleen ja käytti tätä pelottelutaktiikkana seuraavia valloitettavia kohtaan. Kaani on arvonimi hallitsijalle ja viimeisein suurkaani, Kublai-kaani hallitsi ehkä maailman historian valtavinta imperiumia, joka käsitti alueen Unkarista Koreaan ja Siperiasta Pohjois-Intiaan. Sittemin erinäisten vaiheiden jälkeen Mongolia on itsenäistynyt Neuvostoliitosta sen hajotessa, vuonna 1991.

Perinteinen paimentolaiselämä ja muuttuva Mongolia

Mongolian väestöstä kolmannes elää edelleen perinteiseen paimentolaistyyliin. Toinen kolmannes elää maan pääkaupungissa, Ulan Batorissa. Mongolia on muuttumassa: 60 % väestöstä elää nykyään kaupungeissa, vastaavan luvun ollessa vuonna 1956 ainoastaan 20 %. Paimentolaiset ovat hyvin vieraanvaraisia: he saattavat majoittaa matkalaiset luokseen jurttiin, perinteisiin teltta-asumuksiin, ja tarjota paikallisia herkkuja.

Mongoli ilman hevosta on kuin lintu ilman siipiä

Mongolian loputon aro (Kuva: Ludovic Hirlimann CC BY-SA 2.0)

Mongolian loputon aro (Kuva: Ludovic Hirlimann CC BY-SA 2.0)

Mongolianhevonen on erityisen tärkeä eläin mongolialaisille. Tämän pienen lajin edustajia löytyy maasta edelleen yli kolme miljoonaa, mikä on enemmän kuin maassa on asukkaita. Etenkin paimentolaisille hevonen on lähes pyhä eläin: se on välttämätön päivän askareissa ja toimeentulon kannalta. Mongolit eivät tapa hevosiaan ellei ole ihan pakko. Kolmevuotiaille pojille annetaan lahjaksi ensimmäinen oma hevonen. Jopa viisivuotiaat osaavat usein ratsastaa sujuvasti ja olla jopa kokeneita ratsastajia. Sanonnan mukaan mongoli ilman hevosta on kuin lintu ilman siipiä. Tšingis-kaaniki totesi hevosista: ”Maailman valloittaminen ratsain on helppoa. Laskeutuminen satulasta ja hallitseminen, se on vaikeaa”.

Mongolian kesytön luonto

Mongolian viehätys piilee sen suurissa aroissa ja koskemattomassa luonnossa. Mongoliassa on kaksi UNESCOn maailmanperintökohdetta: umpinainen syvänne Ulvs Nuur, jonka läheisyydessä esiintyy lumileopardeja ja argaaleita eli villilampaita sekä Orkhon-laakso. Jälkimmäinen on paimentolaisten asuinalue, jossa voi ihmetellä upeaa luontoa ja arkeologisia ihmeitä, kuten muinaisen pääkaupungin Karakorumin raunioita. Myös Gobin autiomaa on näkemisen arvoinen valtavuudessaan ja kansallispuistot Gorkhi-Terelj ja Hustai ovat suosittuja kohteita.

Kurkkulaulua ja kuppitansseja

Mongolian perinteiseen kulttuuriin kuuluu kurkkulaulu hoohi ja hevosenpääviululla soitettu musiikki. Mystinen kurkkulaulu ja perinteiset tanssit, kuten kuppitanssi, jossa pään päällä pidetään vesikuppia ja buddhalaiseen perinteeseen kuuluva maskitanssi saavat aikaan mystisen tunnelman. Heinäkuussa järjestettävä naadam-festivaali on erityisen suosittu niin paikallisten kuin turistienkin kesken. Kisoissa kilpaillaan ratsastuksessa, mongolialaisessa painissa ja jousiammunnassa.

Airagia ja ravioleja

Mongolian paimentolaiskansat asuvat perinteisissä jurtissa (Kuva: martin_vmorris CC BY-SA 2.0)

Mongolian paimentolaiskansat asuvat perinteisissä jurtissa (Kuva: martin_vmorris CC BY-SA 2.0)

Mongolialainen perinteinen ruoka on liha- ja maitopainotteista. Ruoka on yksinkertaista eikä kovin tulista. Esimerkiksi nuudelilammaskeitto, paistetut lihapiirakat ja lihatäytteiset raviolit ovat perinteisiä annoksia. Tee on suosittu juoma, ja siihen sekoitetaan usein maitoa ja joskus voitakin. Airag on perinnejuoma, joka valmistetaan tammanmaidosta. Airag on miedosti alkoholipitoinen juoma.

Eläväinen Ulan Bator

Jos kaipaa kaupungin sykettä arojen rauhan jälkeen, Ulan Bator tarjoaa elämää. Ulan Bator on vilkas, modernisoituva ja hieman kaoottinenkin kaupunki. Pääkaupungin kaupunkikulttuuri on nuorta mutta äärimmäisen nopeasti kehittyvää taloudellisesti. Kaupungissa on todella eläväinen yöelämä. Nähtävyyksiin kuuluu Sükhbaatar-aukio rakennuksineen, luonnonhistoriallinen museo ja Gandan buddhalainen luostari.

Matkalla Mongoliaan

Trans-Siperian junalla pääsee Mongoliaan suoraan Helsingistä. Se on suosituin tapa matkustaa Mongoliaan, joten liput kannattaa hankkia ajoissa. Myös lentämällä Moskovan kautta pääsee Mongoliaan, mutta se voi tulla kalliiksi. Aeroflot ja MIAT lentää Mongoliaan, mikäli lentoreitti kuitenkin on mieluisin.

Mongoliaan matkaava tarvitsee viisumin, jonka saa Kirkkonummen mongolian kunniakonsulaatista postitse tai paikan päältä. Hotellit ovat vähissä, kaupungeissa on hostelleja jonkun verran. Maaseudulla ainoa majoittumisvaihtoehto on paikallisten vuokraamat jurtat, joihin kannattaa varata oma makuupussi, vaikka ne muuten kalustettuja ovatkin.

(Ludovic HirlimannCC BY-SA 2.0)

(Ludovic HirlimannCC BY-SA 2.0)

Matkalinkit


Aihe: Aasia




Lisää matkailuvinkki / kommentti