Pilvenpiirtäjien Shanghai upeine ostosmahdollisuuksineen vaiko keisariajan loistosta kertova Peking lukuisine kulttuurinähtävyyksineen? Tai ehkäpä kuitenkin Hong Kong, joka on ikään kuin yhdistelmä molempia? Kiinan kiehtova historia juontaa juurensa tuhansien vuosien taakse. Ruuti ja ilotulitukset, leija, kompassi, paperiraha ja pankkiluotto, paperinvalmistus ja kirjapainotaito – kaikki nämä on keksitty Kiinassa.
Asukasluvultaan maailman suurin maa Kiina sijaitsee Itä-Aasiassa. Kiina on levittäytynyt hyvin laajalle alueelle, joten sillä on peräti 14 rajanaapuria. Naapurimaiden joukkoon lukeutuvat muun muassa Intia, Venäjä ja Vietnam. Kiina on jaettu 22:een maakuntaan, joiden lisäksi maassa on viisi autonomista ja kaksi erityishallintoaluetta sekä neljä itsehallinnollista kaupunkia. Peking on Kiinan pääkaupunki, mutta moderni, pilvenpiirtäjien valtaama Shanghai on kuitenkin sitä asukasluvultaan suurempi.
Valtaosa maan asukkaista on Han-kiinalaisia, loput edustavat erilaisia etnisiä vähemmistöjä. Väkiluvun rajoittamiseksi on käytössä yhden lapsen politiikka, joka ei kuitenkaan koske kaikkia vähemmistökansoja. Kiinan virallinen kieli on mandariinikiina. Klassinen ja moderni kiina eroavat toisistaan, ja erilaisia kiinan kieliä on lukuisia. Yhteistä niille on se, että kaikkia kirjoitetaan kirjoitusmerkein.
Varsinaista valtauskontoa ei ole, ja uskontoja harjoitetaankin laidasta laitaan: buddhalaisuus, kristinusko, islam ja taolaisuus sekoittuvat lohikäärmekuninkaan ja hyvän onnen jumalan palvontaan. Suurin osa kiinalaisista ei kuitenkaan tunnusta virallisesti mitään uskontoa, vaikka uskonnolliset perinteet vaikuttavatkin monien elämään.

Katutemppeli Hong Kongissa. (kuva: Abbamains CC-SA)
Kiinan maasto on vaihteleva. Etelässä on pääosin ylänköjä ja vuoristoja, lännessä taivaaseen kurkottaa Himalaja, jonka yksi huippu on maailman korkein kohta Mount Everest. Länsi-Kiinassa on myös autiomaita, kuten Gobi. Maan alluviaalitasankoinen itäosa on hyvin tiuhaan asuttua seutua. Suuret joet Keltainenjoki eli Huanghe ja Jangtse virtaavat maan keskiosien poikki. Myös ilmasto on monipuolinen: pohjoisessa olot ovat subarktiset, etelässä trooppiset. Etelässä on harvinaisia subtrooppisia metsiä, joissa kasvaa esimerkiksi bambua.

Jokilaivoja Jangtsella. (kuva: High Contrast CC-BY)
Eurooppalaiset ja aasialaiset kasvi- ja eläinlajit kohtaavat Kiinassa, joten siellä elää niin hirviä kuin alligaattoreitakin. Länsi-Kiinan vuoristoalueilla asustaa vielä kulta- ja isopandoja, ja erilaisia apinalajeja on peräti 18. Linnuista etenkin erilaisia fasaaneja on runsaasti. Monet uhanalaiset eläinlajit, kuten kiinantiikeri, ovat kuitenkin häviämässä eritoten saastumisen vuoksi.

Seitsemän kuukauden ikäinen pandanpoikanen sichuanilaisella luonnonsuojelualueella.
Ravintoloissa ruoka tuodaan pöytään yhteisissä kulhoissa, joista jokainen kokoaa mieleisensä annoksen omalle lautaselleen. Ensin tarjoillaan vihannekset, sen jälkeen muut ruokalajit ja vasta aterian loppuvaiheessa riisi. Lämmittävät hotpotit ovat suosittuja etenkin talviaikaan: ruokailijat kastavat kuumaan mausteliemeen kypsentymään nuudeleita ja ohuita liha-, kasvis- ja sienisiivuja. Aterimina käytetään syömäpuikkoja.

Katukeittiöistä saa ostettua ruokaa nopeasti mukaan.
Ruokakulttuuriin vaikuttavat eri ilmansuuntien koulukunnat. Yhteistä kaikille on Yin ja Yang -ajatteluun pohjautuva pyrkimys sopusointuun ruuan maun, aromin, värin ja rakenteen välillä. Pohjoiskiinalaisessa eli pekingiläisessä keittiössä riisi korvataan tavallisesti nuudeleilla. Raaka-aineina käytetään vihannesten, erityisesti kaalien, ja sienten lisäksi possua, kanaa ja ankkaa – kuuluisin ruokalaji lienee nimenomaan Pekingin ankka. Ruoka on miedosti maustettua ja usein myös wokattua.
Etenkin eteläisen eli kantonilaisen keittiön antimet ovat levinneet ympäri maailmaa. Tyypillistä sille ovat makeat ja hapanimelät kastikkeet. Kantonilaisia ruokia ovat esimerkiksi dim sum -nyytit ja kevätrullat. Itäisessä eli Shanghain keittiössä käytetään raaka-aineina paljon mereneläviä ja kasviksia. Ruuat ovat tyypillisesti mausteisia ja makeampia kuin muualla. Läntinen eli sichuanilainen keittiö eroaa muista etenkin mausteiden käyttämisessä: öljyä, valkosipulia, inkivääriä ja chiliä ei säästellä.
Kiinalainen musiikki poikkeaa länsimaisesta sekä soitinten että sävelkulun osalta. Perinteisiä soittimia ovat esimerkiksi bamburuo’osta valmistettu hulusi ja kaksikielinen jousisoitin erhu. Šamaaniperinteeseen pohjautuva kiinalainen ooppera taasen sisältää paljon akrobatiaa. Lavasteita ei välttämättä ole lainkaan, joten näyttelijät ilmentävät liioiteltujen eleiden avulla, missä kohdassa esimerkiksi puu tai meri sijaitsee.

Pekingiläisen oopperan näytös. (kuva: Saad Akhtar CC-BY)
Nelipäiväinen kiinalainen uusivuosi on vuoden tärkein juhla. Uuttavuotta vietetään kiinalaisen kuukalenterin mukaan, joten gregoriaanisessa kalenterissa juhla on vasta tammikuun lopussa tai helmikuun alussa. Olennainen osa juhlintaa ovat värikkäät paperikoristeet, ilotulitukset, lohikäärmetanssit ja uhkapelaaminen. Tapana on myös, että naimisissa olevat antavat naimattomille punaisia paketteja, joissa on rahalahjoja.
Kiinan muuri on kaikkinensa liki 6400 kilometriä pitkä, ja sen rakentaminen alkoi jo 200-luvulla eKr. Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon päässyt muuri valmistui kuitenkin vasta 1600-luvulla. Sen päällimmäisenä tarkoituksena oli suojella Kiinaa hyökkäyksiltä.

Kiinan muuri Pekingin läheltä kuvattuna. (kuva: Pixar CC-SA)
Pekingissä sijaitsee useita keskeisiä nähtävyyksiä, kuten Kielletty kaupunki keisarillisine palatseineen ja Taivaallisen rauhan aukio. Myös muilla kaupungeilla on kiinnostavaa nähtävää tarjottavanaan.

Pyöräilijät matkalla töihin Kielletyssä kaupungissa, Pekingissä. (kuva: Peter Morgan CC-BY)
Kiinaan järjestetään runsaasti valmiita matkoja etenkin Pekingiin ja Shanghaihin. Muutaman kohteen yhdistävät kiertomatkat ovat myös tavallisia. Finnair lentää useampaankin kaupunkiin suoria lentoja. Majoitusvaihtoehtoja on monenlaisia: vaatimattoman hotellihuoneen voi saada hyvinkin edullisesti, kun taas parhaimpien hotellien hintataso on länsimaalaisella tasolla. Kannattaa huomioida, että paikallisten englannin kielen osaaminen voi olla heikkoa – elekielen ja kärsivällisen asenteen avulla pärjää kuitenkin mainiosti.